Lydia

Isänäidin yli 50 vuotta sitten virkkaamat pitsit pääsivät esille.

 Lydia on kuollut jo 1966, eli pari vuotta ennen syntymääni.

Kuulemma oli kova käsityöihminen, kehuivat lapsuuden naapurit.

Pitsit ovat käyttämättömiä, osa jopa vielä päättelemättä.

Kotoa periytyneitä ovat myös kehykseen päässeet sakset.

Taustaksi laitoin ryppyisellä pellavakankaalla päällystetyn pahvin, 

johon varovasti harsin tarvittavat kiinnitykset.  

 Taulun laitan varjoisaan kohtaan, jottei aurinko haurastuta pitsejä.

 

Idean alkuna oli saamani, juuri tarkoitukseen sopiva vitriinikehys.

Joku lastentaulu, jossa jalattomat lampaat villisti vaeltavat.

Laatikon irroitus kehyksestä vaati lievää väkivaltaa ja terävän lastan. 

 Nyt yhdistin osat, alhaalta saranalla ja ylhäältä kulmaraudalla.

Laatikon hioin puhtaaksi, mutta kehystä vain kuluneemmaksi.

Kehykseen punaruskeaa ja laatikkoon harmaata puuvahaa.