Eilinen kahvelikotelo toi mieleeni puikkojen säilyttimeni.
Olen ommellut ne 20 vuotta sitten, jostakin samettikaitaleesta.
Oliko kangas ollut isän peruja vai mummon, vai kenen lie, en muista.
Puikoillahan tuo yläreunan läppä on tärkeä, etteivät voi luistaa ulos.
Tein silloin joka sortille omat kotelonsa,
virkkuukoukuille, sukkapuikoille, pyöröpuikoille ja pitkille puikoille.
Pitkien puikkojen kotelossa on silloin kangas loppunut kesken,
ei ole riittänyt kaksinkertaisena, veltto ja vetää vähän myttyrälle.
Pyörröpuikkojen säilytin on ikään kuin taskullinen vihko.
Kansissa taskut sisäpuolella, välilehdissä molemmin puolin.
Vinokanttikin on ollut mitä on omista varastoista
tai tarjouslaareista sattunut löytymään, vähän eri värejä.
Jos joku huomasi, moderneja puikkoja tai koukkuja ei ole.
Lähes kaikki perittyjä tai kirppareilta sekanippuina ostettuja.
Dodii, onhan sulla puikotkin ojennuksessa. :) Ja juu, niille täytyy stopparit olla, etteivät karkaa. Mutta tää rullalle laittaminen mua nyt jäi kiehtomaan. Täytyypi tutkailla, oisko matskuja kotona tällaiseen, todnäk ois. Se on sitte eri asia, onnistuuko toteutus ja koska... :D
VastaaPoistaOon vähä perfektionisti jossain järjestelyjutuis. Ei noita tartte ihan noin monimutkaisesti tehä, itekki tekisin nyt toisin ja värikkäämmästä kankaasta.
PoistaVoi miten hyvässä järjestyksessä puikkosi ja koukkusi ovatkaan.
VastaaPoistaPitäisi tehdä itsellekin.
Olen järjestyksen ystävä :) Noihin ei paljon materiaalia kulu.
Poista