Kirpparilla tuli vastaan eurolla muistoja herättänyt spriikeitin.
Muistan lapsuudesta sinisen samanmoisen.
Sillä isä teki monesti ruokaa jossain leirintäalueella ollessamme.
Veljeltä joskus kysyin missäköhän se on, oli kuulemma jo ruostunut puhki.
Nytpä mulla onkin ihan oma. No mulla on kyllä aika monta retkikeitintä,
mutta ainahan joukkoon yksi lisää mahtuu... :)
Ostaessa oli aika paljon nokisempi, mutta pesin perusteellisesti.
Taidankin tunnelmoida ja keitellä tällä ihan kotipihalla kahvit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti