Kukkaruukusta kurkottelee kummallinen puinen ukkeli.
Polttopuiden teko meneillään, oksia polttaessa löysin aihion.
Kuori oli vielä tiukassa, mutta sai sen puukolla pois.
Pari päivää kuivuttuaan, mittailin ja sahasin turhat pois.
Työhuoneelta löysin puuhelmiä pääksi ja käsiksi.
Helmien reiät suurensin porakoneella sopivan kokoisiksi.
Sydämen sahasin vanerista ja maalasin punaiseksi.
Silmät ja suu on poltettu kolvilla.
Iloinen puutarhuri, sydän sykkii kasvun ilolle!
VastaaPoistaKukkaruukku on ihan mahtava!
Ruukun olen jokunen vuosi sitten tarjouskorista pelastanut :)
PoistaKukkaruukku jäi kaivelemaan mielenpuolta, piti palata uudestaan katsomaan...
PoistaMietin, että mitäs jos alkaisi neuloa kukkaruukunvillapaitoja. Ei minulla tosin ole yhtään (elävää) ruukkukasvia, mutta sitten voisi ehkä taas hankkia tapettavaksi.
Tai kun sanotaan, että kasvit tarvitsevat "rakkautta ja substralia", niin eikö se jumpperi olisi niin iso rakkaudenosoitus, että jaksaisivat sinnitellä?
Hmm, noin ajatellen pitäisi itsekkin, sillä tasaisin välein joudun ostamaan keittiön ikkunalle uudet kukat. Nuo pauliat on kestäneet jo toista vuotta, mikä on silkka ihme :)
PoistaKiitos!
VastaaPoistatällä kuvalla pääsee pitkälle!
:)
Poista