Verhon muutoksesta jääneestä kaitaleesta ja ripsiliinasta laukku.
Koko ajan vaan sataa ja sataa.
Joutaa ommella ja ilahduttaa itseään uudella käsilaukulla.
Sulkumekanismina löytämäni pätkä punaista tarranauhaa.
Nelisen vuotta sitten löysin kirpparilta kivat verhokapat.
Ompelin ne silloin kuitenkin uusiksi, että tuli keittiöön sopivat.
Madalsin niitä vähän, että näkee ulos ja niin jäi rivit sydämiä.
Pienen ripsiliinan reuna jo repsotti, jouti sekin käyttää toisin.
Kaitaletta oli noin nelisen metriä, puolet meni tähän laukkuun.
Kulunut taitoskohta menee niin, ettei ehjiä sydämiä ole montaa.
Kulunut taitoskohta menee niin, ettei ehjiä sydämiä ole montaa.
Olkahihnassa taitaa olla kangas melkein nelinkertaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti