Rauhan rasialla

Kaipailin ulos, keittiölaavulle kannellista rasiaa pikkutavaroille.

Nyt sellainen on, kun sopiva aihio tuli vastaan kirpparilla. 

Pläkkipeltiä löytyy laavuilta jo ennestäänkin, että passeli löytö.

 

 Parannella piti, sillä kansi oli reiällinen, vaan eipä ole enää.

Samalla tuli pitkästä aikaa harjoiteltua popniittien käyttöä.

  

 

Tässä rasia ennen toimenpiteitä, euron köyhdyin tämän hankinnasta.

Ensin revin verkon vain pois, mutta aukko oli vino, joten lisää toimia.

Siispä leikkasin kanteen isomman aukon ja vielä suht suoraankin.

Sitten leikkasin kuunineduspellistä kannen kokoisen palan.

 Jätin kuparin kiillottamatta, sillä kaunis se on kuparin patinakin.

Viilalla siistin kaikki leikatut pellin reunat.

Porasin reiät niittailua varten ja kirosin huonoja vetoniittipihtejä.

Revin pois myös kannen reunoja koristaneet kuparinauhat.

Nekin oli roiskittu paikoilleen ihan miten sattuu, vinksin vonksin.

Pistehitsailun jälkiä vähensin hiomalla.

Kansi kaipasi vielä jotain...

Aikani pengottua, löysin jostakin peräisin olevan kyyhkyn.

Alareunasta lärpäke pois ja hiomalla maalit pois.

Reikä keskelle lintua sekä kantta ja taas popniitillä kiinni.