Tuoli toisin

Ruska-ajan muutamia ulkomyyntitapahtumia odotellessa,

tein itselleni myyjäisiä varten mukavan tuolin.

Edellinen tuoli kun oli päätynyt parempaan käyttöön.

 Huonekalukierrätyksestä 2 eurolla ostettu tuoli.

Tuolissa kulumaa, vanerin halkeamia, kosteusvaurioita...

Porasin niittaukset auki, parempi käsitellä vaneriosia.
Poistin vanereista huonon lakkapinnan.

Liimailin vanerin irronneita kerroksia uudelleen yhteen,

ja hioin pahimpia rosoja reunoista pois.
Metalliosille en tehnyt mitään muuta, kuin pyyhin pölyt.

Muutaman pintakäsittelykerroksen jälkeen tuoli näyttää tältä.

Koottu uudelleen, kaksi niittiä puuttuu vielä, loppuivat kesken.

Istuinosan vanerin käänsin, entinen etureuna on nyt taaksepäin.

Rosoista jälkeä tuoliin tavoittelin ja rosoista jälkeä tuli.

Kokeilu luontoisesti tehty, aloittaessa en tiennyt, mitä tulee.

Lampun vaihto

Löysin viime viikolla kirpparilta punaisen kattolampun.

Likainen, johdoton ja hinta kaksi euroa. 

Malli mieleinen ja väri täydellinen.

Pestynä ja johdotettuna roikkuu nyt keittiön katossa.

Paikalta poistui edellisen talon 90-lukuinen, 5-haarainen lamppu.

Lamppu siirtynee vähän toiseen kohtaan syksymmällä,

mutta vaatii sitä ennen suunnitellua ja pari nättiä kohdelamppua.

Pöytä vai palli

Sekä että, kumpi vaan, pieni pöytä joka varmasti kestää istuakkin.

Kakkoskotiin taannoin kotibaaria tein ja risoja penkkejä hyödynsin.

Kansista tein silloin baaritiskin ja hyllyn, jäljellä oli enää yhdet jalat.

Eihän käypää materiaalia voi pois polttaa, joten tein pienen pöydän.

Sahasin molemmista jaloista siivun keskeltä pois.

Kiinnitin hiotut siivut rakennusjäteenä saatuun kakkoskakkoseen.

Kansilevyn sahasin jostain projektista jääneestä liimapuulevyn palasta.

Pintaan oranssia Osmo Coloria ja sabluunalla poroja.

Pöytä/palli menee kakkosasunnolle jatkoksi aiemmin tehdyille.

11 x dyykkaus

Olen saanut Liebster award haasteen kahdestakin blogista.

Tavaroiden taikamaailman Johannalta ja Hyvien hetkien Tanjalta.

Koska en suosi pitkiä tekstejä postauksissani, oion nytkin omin päin.

Kerron teille 11 yksityiskohtaa sukuni dyykkaushistoriasta.

Tämä on yksi rakkaimmista dyykatuista esineistäni.

Tämän hopeisen rannerenkaan on joskus kauan sitten, löytänyt 

kaatopaikalta toinen isoisistäni. Mummo ja vaari dyykkasivat yhdessä.

Äitinikin tekee löytöjä. Olen siis jo kolmannen polven dyykkari. 

Tämä taannoin neljä uutta rengasta saanut auto, on isäni dyykkaama.

Hän on sen jostain 70-luvulla löytänyt minulle ja veljelleni.

Nyt kun viisikymppiä lähenee, koristaa auto entisöitynä olkkariamme.

Isäni oli erittäin luova dyykkari, hyödynsi romumetallia taiten.

Tämä on minun, kuuskytluvun lapsen rakkaimpia dyykkauksia.

Resuinen jo silloin ja resuisempi nyt, mutta niin nostalginen.

Kävin hakemassa paikallisesta tarvikeliikkestä korvikerenkaat.

Ihan on o-renkaita, vähän liian pieniä, mutta kelvatkoon.

Seitsemänkymmentä luvulla syntynyt veljenikin dyykkaa.

Tämä pohjastaan risa emalipannu, josta tein lampun, on hänen löytö.

Kahdeksan, siis sylinteriä, mieluiten dyykkaan autoaiheista tavaraa.

Yhdeksänkymmentä luvulla syntyneet tyttäreni,

 alkavat jo ymmärtää dyykkauksen hienouksia :)

Täyskymppi dyykkaus, voi olla aivan arvoton romu, 

mutta luovasti käyttökelpoiseksi muokkautuva esine.

Yhtä ja toista saan nykyisin dyykkaamatta, ihmiset alkavat tietää, 

että tämä hullu akka keräilee kummallisia romuja ja kapineita 

ja tavara päätyykin roskiksen sijaan materiaaliksi minulle :)

Pöllöpööpuu

Aiemmin virkkailin omalle pihalle purkulankaisia otuksia.

Virkkailin jatkoksi yhden pöllönkin, mutta maastoon.

Nyt vasta sain onnistuneen kuvan otettua.

Ihan vain virkattu kamalista akryylilangoista, eikä ohjetta.

Pöllö on miehelle ja minulle rakkaassa tulistelupaikassa.

Ei komeimmassa puussa, ettei maisema kärsi, lähellä kuitenkin.

Olemme olleet tuolla ihan suhteen alussa öisellä retkellä.

 Viereisen puun oksalle, lensi iso pöllö ja sitten vielä pienempikin. 

Iso istui oksalla, pieni kierteli ympärillä ja me seisoimme puun alla.

(pöllö on kiinni siimalla, jos se jotakuta haittaa, helppo irrottaa)

Suoraan luonnosta

Materiaaleja nukkekotiin napattu mukaan maastosta.

Vihta luonnon tarjoamasta minimateriaalista eli vaivaiskoivusta.

Sidottu kuoritulla koivunjuurella, samasta varvusta hyödynnetty.
Vaivaiskoivu kiskaistu mukaan hillajänkältä.

Pieniä leikokukkia löytyykin ihan omalta pihalta.

Kimppu niin kauniita vanamoja.

Viikonlopun löytökissatkin pääsivät rapsutettaviksi.

Eihän Unskilta puutu kuin sauna enää... :)

Jos vaikka mitä

Viikonlopun monenlaisia kirppislöytöjä.

Vanerille sekatekniikalla toteutettu taulu.

Tykästyin kuvaan, väreihin ja toteutukseen.

Kamala muovitonttu, niin kamala että oli ihan pakko ostaa.

Joulukrääsän vihaajana, tämä on mauttomuudessaan täydellinen.
Pituutta ukolla on 15 senttiä.

Keltainen traktori, paluu lapsuuden hiekkalaatikolle.

Nukkekotiin hiirenpyydyksiä ja kenties pihamaalle jäniksenpoika.

Jotkut matkamuisto sandaalit, tuleviin nukkisprojekteihin...

Muita aktiviteetteja, eli marjanpoimintaa toisessa blogissani.