Kerrotaan ja jaetaan

Sisustuksessakin tarvitaan välillä matematiikkaa.

Toin vanhat rekisterikilvet pois ulkoa enempää haalistumasta.

Halusin kiinnittää ne koristamaan keittiön verholautaa.

Vähän aikaa piti miettiä, miten saan ne helpoiten tasaisin välein.

No sehän onnistui muutamalla laskutoimituksella.

Ensin verholaudan mitta, josta vähennetään kilpien yhteismitta.

Koska kilpiä 7 kappaletta, jaetaan jääneet sentit kahdeksalla.

Kaiken varalta aloitin kuitenkin keskeltä kilpien kiinnityksen,

 jos ei laskelmani olisikaan toiminut, olisi nopeammin huomannut.

Piparireunaa

 Löysin lankalaatikosta vajaan kerän punaista puuvillalankaa.

Virkkasin siitä vitriinikaappien hyllyjen reunoihin nauhat.

 Halusin tiiviin pinnan, en mitään reikiä. Malli tuli omasta päästä.

 

Piirsin muistilapun, josko joskus toistekkin tulee tehtyä.

Ketjusilmukoita riittävän pitkästi. Toinen kerros pelkkää pylvästä.

Kolmas: kiinteä, pylväs, pitkä pylväs, ketjusilmukka, pitkä pylväs...

Virkkasin neljä, noin 80 senttistä pätkää.

Nyt riittää kumpaankin kaappiin, kun on yhteensä neljä hyllyä.

Lanka loppui kesken, mutta kun purin pois joskus samasta langasta 

virkkaamani pikkuliinan, niin sitten sain juuri ja juuri riittämään.

Ihan palikka

Nyt on mullakin laittaa trukkilavaa sisustukseen.

 

Ainakin yhden 7 x 7 cm palikan verran.

Hiottu vähän sileämmäksi, pyöristetty kulmat ja puuöljytty.
 Mitä sillä tehdään, ei niin yhtikäs mitään, se on sisustuspalikka.

Mie niin nautin näitten omien omituisten juttujeni tekemisestä :)

Naistenpäivä

Hyvää Naistenpäivää kaikki tekijät ja lukijat!

Kaivelin kuvaa varten kätköistäni:

perityt pitsisormikkaat, kirpparilta joskus ostetun pienen helmilaukun,

vanhat dodgen avaimet, dyykatun korun ja perityn rengaspainemittarin.

Mitäpä mie tekevä ja kätevä nykynainen noista käytän.

Kesäautossa on samanlaiset avaimet ja modernimpaa rengaspainemittaria.

Pitsisormikkaat ei tunnu omilta, mutta tuota laukkua olen joskus käyttänyt.

Rintarossin kanssa olen kahta mieltä, eii ja ehkä se silti johonkin kävisi.

Pientä viilausta

 Tuossa keittiön vitriinikaappilla käydessä, harmittelen aina, 

kun vanhempaan kaappiin on vain yksi avain, mutta kaksi lukkoa.

Ovissa ei ole vetimiä, vain lukot, joten avaamiseen tarvitaan avain.

Ja aina se ainoa avain, on juuri siinä toisessa oviparissa. 

Jos haet jotain yläkaapista, avain on alaovissa ja päinvastoin.

Ylempi on kaapin oikea avain ja alempi jostakin tullut avain.

 

Päätin yrittää viilamalla tehdä toisenkin toimivan avaimen.

Viilata piti vähän joka suunnasta pienemmäksi ja vielä kolo alas.

Kävin välillä kokeilemassa ja epäilin jo onnistuuko homma edes, 

mutta jatkoin viilailua, kunnes lopulta avain kääntyikin lukossa. 

Viilasin vielä vähän, nyt kääntyy yhtä keveästi, kuin oikeakin avain.

Riittävästi alkuperäisen kaltainen.

Kokoeroa, saatikka värieroahan tuskin kukaan huomaa, 

kun toinen avain on alakaappiin ja toinen yläkaappiin.

Nappulapöytä

 Kitarakahvilaan sain tehtyä pari pöytää.

Ne syntyivät lähettiä lyhentämällä ja vaneria sahaamalla.

Väriksi samaa punaista spraymaalia, kuin skumppatuoleissakin.

Tässä tarvittavat osat:

Vanerista sahattu 60 mm kiekko ja lyhennetty shakkinappula.

Lähetistä revin huovan pois ja hiomakoneella lyhensin.

Lyhennetyn nappulan kiinnitin vanerikiekkoon puuliimalla.

Pinoliinoja

Virkkasin pieniä punaisia liinoja purkaen ensin vanhoja pois.

 

Kolmeentoista liinaan sain puuvillalangan riittämään.

Kaikki samanlaisia, kokoeroja vain, levennykset menee kuviona.

En etsinyt mitään ohjetta, senkun virkkasin vain.

Helppoa telkun ääressä tehtävää, ei tarvitse laskea tai keskittyä.

Kaikkia muita kokoja on neljä, mutta isointa vain yksi.

Kokoero on aina kahden pylväskerroksen verran.

Tein liinat käytettäväksi vitriinikaapin astiapinoissa.

Mutta yhtä hyvin voisin käyttää kattauksissakin.

Joskus aiemmin virkkaamani liinat, jotka purin tähän projektiin.
Olin tehnyt liinat tarjottimille, jotka jo poistuneet omasta käytöstä.

Virkattu kaksikertaisella langalla, niin lankaa sai yllättävän paljon.

Meinasi silti loppua kesken, mutta löysinkin vielä yhden purettavan.