Pramea pannu

Sain ilmaiseksi kirpputorilta korvansa pudottaneen pannun.

Senverta komea esine, että pyörittelin käsissäni, mitäpä tuosta tulis...

Parin päivän kuluttua visio yks kaks putkahtikin.

Kaivoin varastosta jättimäisen, rumasti pesästä hapettuneen lusikan.

Vääntelin lusikanvarren kahvan muotoon ja voimapihdeillä poikki.

Työnsin muotoillun lusikanvarren alkuperäisen kahvan reikään.

Lisäsin rusetin peittämään liitoskohdan ja vähän bling blingiä.

Nyt meillä on kylän komein tuhkis ja vielä saranoidulla kannella.

(talvella tupakan voi sammuttaa lumeen ja laittaa sitten astiaan,

kesällä laitan puolilleen vettä, ettei jää tulipalon vaaraa)

Täällä ihmisillä on tuhkiksina suolakurkku- ym. lasipurkkeja.

Omalle pihalle en moisia ole huolinut, keksinyt aina jotain sievempää.

Mutta näin prameaa tuhkista ei meillä ole kyllä ennen ollut.

Eikä tämä ihanuus maksanut kuin tekemisen vaivan.

Taidanpa kesällä koota pikkupöydälle asetelman tuon ympärille.