7.5.2014

Elämän kolhimat kukot

Löysin viime perjantaina kirpparilta 30 sentillä kukkopillin.
Kukko oli kolhuinen ja kahteen kertaan huonosti maalattu.
Alta pilkisti aiemman kerroksen kukkaset.


Mulla oli yksi jo aiemmin ilmaiskorista pelastettu, vieläkin kolhuisempi.


Hioin santapaperilla enimpiä kukkia ja lohkeamien reunoja.
Maalasin punaisella spraymaalilla useaan kertaan.


Lopuksi koristelin kukot, vai muuttuiko ne kanoiksi punaisina.
Vanupuikolla täpliä pintaan, isompaan kahta ja pieneen yhtä väriä.

Jostain syystä tykkään kukkopilleistä, en niillä kyllä soittele.
Oisko syynä se että sain lapsena kummilta yhden keltaisen,
vai se että kotona ja myöhemmin itselläkin on joskus ollut kanoja.

3 kommenttia:

  1. Hurjan hienoja, ei uskoisi enää samoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Toivottavasti en haksahda keräilemään noita... :)

      Poista
  2. Minäpä olen keräillyt, mutta nyt harrastus ollut jäissä jo toistakymmentä vuotta. Saviset, lasiset, puiset, metalliset ja kankaiset eri kokoiset kukot nyt pakattuina siististi odottamassa uutta tulemistaan. Kaikkiaan niitä pesii varastossa reilusti yli 200. Vähän niitä kyllä on ikävä ja sitä löytämisen iloa, kun eteen tulee erilainen. Vieläkin meinaan kirpparilta napata mukaan, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä näppini irti. Kivaksi tuunasit omasi :) t. Anneli

    VastaaPoista