Tämän päivän romumetallilöytö, luvalla dyykattu.
Kupariset, oikein pinttyneet tee- ja sokerikipot.
Kiillotin ja kiillotin kiillotustahnalla, jouduin hinkkaamaan moneen kertaan.
Vähitellen vuosien pinttyneet rasvat ja vanha lakkasuojaus irtosi.
Nyt kiiltää komeasti, jopa liikaakin, mutta äkkiäkös ne patinoituu.
Menevät tuonne toiselle asunnolle toistaiseksi.
Jos joskus saamme haaveilemamme metsäisen piilopirtin.
Nuo menevät tietysti sinne, noista kun ei järsi jyrsijätkään läpi.
Todella kauniit dyykkaukset olet löytänyt, vautsi! :)
VastaaPoistaIhanuudet olet löytänyt ja kiillottanut.. aivan mahtavat purkit!
VastaaPoistaKiitoksia vaan. Ite en niin tuosta kiillosta pidä, mutta pakko oli perusteellisesti putsata. Purkit oli niin ryönässä, että oli ihan tahmeat. Nyt taidan antaa tummua rauhassa...
VastaaPoistaHui mikä kiilto, aikamoinen ero! Minäkin taidan pitää patinasta enemmän.
VastaaPoista