Unski vaan, munasillaan

Nukkekodin asukas on nähnyt päivän valon tai kaamoksen pimeyden.

Piippurassin päälle neulahuovuttamalla ukon tein.
Huovutusvillaa oli varastoissa aiemmista projekteista.

Aikas kauan, jopa kyllästyttävän kauan sai neuloilla tökkiä.

Käytin ensin karkeampaa ja sitten hienompaa neulaa.
Noin hankalaa kuivahuovutusta en ole aiemmin tehnyt,
sisällä oleva rautalankakin haittasi hommaa melkolailla.

Siinä se nyt, vanhahko mies palelee munasillaan hangessa.

Kaunista en ollut tekemässä, vaan vähän resuista poikamiestä.

Ensin suunnittelin ihan yksinkertaista puettavaa vartaloa,

mutta kun haaveissa on joskus rakentaa myös ulkosauna,

niin täytyypä ukon olla riisuttavissa saunanlauteille.

Silmät, karvat ja viiksien alle jäävä suu, ovat myös huovutusvillaa.
Pituutta ukolla on hitusen alle 15 senttiä.

Nimesin tuon Unto Unholaksi, tuttavallisemmin Unski vaan.
Oma lajinsa, semmoinen maailman syrjään unohtunut poikamies.
 Vanhempiensa aikanaan rakentamaan tupaseen yksin asumaan jäänyt.
Maailma ei houkutellut, kotinurkat satunnaisine töineen riitti.
Metsätys, kalastus, marjastus tuo mielenrauhaa ja ruokaa pöytään.