Tulin näyttäneeksi kavereille, miehelleni tekemää puukon tuppea.
No eikös mulle kiikutettu valtava puukko, hajonneine tuppineen.
Ompeleet olivat useasta kohtaa poikki ja terä tuli pohjasta läpi.
Vyölenkkikin oli vuosien saatossa murtunut irti ja kadonnut.
Koska puukolla oli omistajalleen käyttöarvon lisäksi, paljon tunnearvoa.
Korjailu piti tehdä mahdollisimman paljon alkuperäistä kunnioittaen.
Ratkoin tikkejä osittain pois, sen mitä korjaus vaati ja niittailut salli.
Ompelin reunat uudelleen ja tein parkkinahasta uuden vyölenkin.
Lopuksi käsittelin tupen mehiläisvahapohjaisella saapasrasvalla.
Kaveri oli tyytyväinen, kun sai tärkeän puukkonsa korjattuna takaisin :)
Mullakin on yksi ainakin osin käsityönä tehty puukko. Eniten tulee kuitenkin käytettyä muovikahvaista bachon puukkoa.
VastaaPoista