Tuppee

Pelastin pari puukkoa käyttöön, tekemällä niille uudet tupet.

Edellisistä parkkinahan ompeluista taitaa olla 30 vuotta.

Mutta kun suutarin työkaluja löytyy, oli helppo tarttua toimeen.

Yllättävän hyvin oli tekniikka muistissa ja tuli tasaista tikkiä.

Tässä tuppi ompelun jälkeen kuivamassa. 

Muovinen sisäosa purettu talteen vanhasta hajonneesta tupesta.

Kuivuttuaan viimeistelin reunat, koristelin kolvilla ja lisäsin vyölenkin.

Käsittelin myös värittömällä, mehiläisvahapitoisella saapasrasvalla.

Nyt on miehellä yksi käyttökelpoinen puukko lisää.

Lisäksi minulla oli dyykattu minipuukko, terän pituus vain 59 mm. 

Kahvan olen jo aiemmin käsitellyt puuvahalla oranssiksi.

Vanhaa tuppea ei ollut, joten improvisoin teräsuojan risasta muovisesta.

 Nämä värikkäät nahkapalat olivat paljon työläämpiä ommeltavia.

Mutta nyt minulla on pieni naisellinen puukko, passeli sieniveitsi.

Kaikki töihin käytetyt nahat, ovat vuosien takaisia kirppislöytöjä.