Vanhakin nyt nuortuu

...kuin lapsi kisailemaan koronapelin ääressä.

 

Olen joskus saanut vanhan ja vähän kärsineen koronalaudan.

Myöhemmin sain ihan eripaikasta peliin sitten kepitkin.

Innostuimme miehen kanssa verestämään taitojamme pihalla.

Edellisestä pelikerrasta lienee vierähtänyt jo ainakin 30 vuotta. 

Jaloiksi kävi myyntipöydän alla käyttämäni säädettävät pukkijalat.

Meillä oli lapsena isäni tekemä korona, ei ihan oikean kokoinen.

Isä oli tehnyt sen vanhasta pöydän kannesta ja mitat sen mukaan.

Ennen kuin pelaamista pääsi edes yrittämään, piti googlata säännöt.

Muokkasin samalla tulostettavaan muotoon, saapi luntata tarvittaessa.

Nappulat olen joutunut ostamaan uutena, kun ei kaikkea voi löytää.

Lauta on joskus kastunut, lakkapinta kärsinyt, eikä nappulat luistaneet.

Hioin ja vahasin laudan, onneksi mieheltä löytyi ikivanha pled kaapista. 

Plediä netti suositteli, jollei perunajauhoja laita, enkä niitä ehkä ulkona.

Nyt kiiltää ja luistaa. Kivaa kisata paremmuudesta kaksin tai joukolla.