Reikäkauhasta vasempaan ranteeseen.
Eli reikäkauhasta varsi ja siitä sitten rannerengas.
Mistä lienee varastoon päätynyt, turha ja parempiakin on.
Voimapihdeillä varsi poikki ja pää viilalla siistiksi.
Sitten vääntämään ruuvipenkissä sopivaan muotoon.
Toinenkin pää poikki ja taaskin pään siistiksi viilaus.
Nyt en kiillottanut, vaan hioin mataksi 100 hiomapaperilla.
150 hiomapaperilla pyöristelin reunoja ja siistin sisäpuolta.
Kivan matta, mutta himmeästi kiiltävä pinta tuli.
Hieno silitysraura viimeisessä kuvassa. Sulla on hyvät fasiliteetit, ruuvipenkit ja niin edelleen, muutoinhan olisi aika vaikeaa noita väännellä, ilman vipuvarsia tarvitsee niin paljon voimaakin jo. Ei kylätuollaisesta reikäkauhasta ekana tule mieleen rannerengas, kaikkea keksitkin!!
VastaaPoistaSun luova asenne on tarttuvaa, aina kun täällä käy niin alkaa itsekin miettimään että mitäs tekis jotta mainittais.. . Oliko se niin että mitä isompi numero, se hienompaa hiomispaperia? Vai toiste päin..
Silitysrauta lienee edellisen talon peruja, kivasti rautanauloilla joku korjannut. Vanha ruuvipenkki, vähän lenkkura, on muutaman euron kirppislöytö. Pienen alasimen sain mieheltä joskus syntymäpäivälahjaksi.
PoistaNiin päinhän se, mitä isompi numero, sitä hienompaa hiomapaperia.